Kuvassa kyseinen pariskunta Vinski & Lollis tammikuisella unelmalomallaan pohjalaisessa paritustalossa, joka on myös Hiisille tuttu vastaavassa merkityksessä. Hiisin ensimmäinen vaimohan on Vinski-herran siskolikka Reetu.

"Aikamoista petkutusta," mietti erittäin pettynyt Hiisi-mies Lolan naimareissusta. Lola kun palasi kotiin lemmenlomaltaan erittäin mukavan hajuisena, mutta vietiinkin samaan syssyyn mummolaan hoitoon juoksujen loppuajaksi ettei Hiisi vallan menisi sekaisin. Ja mummolasta palatessaan ei enää haissutkaan niin kivalta ja oli jopa vähän äkeä peräpäätään hinkuen lähestyvälle Himulle. Kaikkea sitä.

Rotusuositus kumpuaa eräästä illasta tällä viikolla. Tuona iltana istuin ensin kaikessa rauhassa kotona netissä surffaillen, kunnes kuulin jostain kaukaa ulkoa epäilyttävän tuttua koiran haukkua. Hiisi vastasi ääneen sisällä. Havahtuminen tietsikan äärestä paljasti, että ulko-ovi oli salaa avattu mustaan yöhön, samaten portti retkotti aukinaisena. Rynnistin paniikissa sukkasillani syyssateiselle asfaltille, jossa jo näinkin koirani Lolleron hyppivän innokkaana tuntematonta lenkkeilijää vasten. Hiisi rynnisti takaani mukaan hässäkkään, sillä tietenkään en osannut kiireessäni ajatella järkevästi ja lukita Hiisiä kotiin - oli niin paniikki etsiä tämä ulkona haukkuva yksilö että säntäsin niiltä sijoiltani. Ei muuta kuin anteeksi pyytelemään mitä nöyrimmin, sitten komentamaan koirat takaisin kotiin. Näin haravoivien naapureiden seuraavan kiinnostuneina tätä jännitysnäytelmää, mutta onnekseni vuodet snautserien kanssa ovat koulineet minusta lähes turran häpeän tunteelle.

Yleensä ulko-ovi on meillä aina lukossa, sillä siitä on tapana myös erään pienen ihmisen nykyään karkailla. Yleensä myös portti on kiinni, niin että kukaan ulos karkaava ei pääse muualle kuin pihaan. Luulen, että portti oli unohtunut meidän miesväeltä auki eikä Lollis sentään itse availlut - houdinikoirien metkuja nähneenä en tosin aidosti yllättyisi tuostakaan. Onneksi lenkkeilijällä ei ollut mukanaan koiraa, onneksi tiellä ei ajanut autoa tms. Huh huijaa. Ihmisen vikahan tällainen tietenkin aina on. Pitäisi olla tarkempi ja osata ennakoida kaikenlaiset tilanteet ennen kuin koira älyää niitä kokeilla. Älykkäitten koirien (joita kokemukseni mukaan snautseritytöt usein ovat) kanssa tämä vain on välillä yllättävänkin hankalaa! Ei minulla ennen eilistä käynyt mielessäkään, että Lola voisi haluta lähteä yksin ulos! Ja miten äänettömästi se saikaan ulko-oven aukeamaan...

Lousku itse kommentoi asiaa Nylon Beatia mukaillen:

"Mä pidän sen mun vapauden! Oon melkein syytön syytön syytön syytön!"

Rehellisyyden nimissä täytyy kyllä vähän kehaistakin. Agility-kurssi on sujunut Lolan kanssa oikein mukavasti. Uutta opitaan koko ajan ja ehkäpä yhteistyöstämme hioutuu aikaa myönten timantti...? Tai ainakin joku kivi. :P

Syksyhän on perinteisesti sitä aikaa, kun innostutaan aloittamaan uusia harrastuksia ja muuta. Niinpä mekin otimme tokotamineet naftaliinista ja suuntasimme todella pitkästä aikaa vähän kokeilemaan treeniä häiriön alla yhdessä Naava-snautserin kanssa. Alkuun otettiin toki kunnon metsäpeijaukset, että saatiin vähän pahimpia höyryjä pois. Sitten suunnattiin Killerin parkkikselle. Pistetäänpä nyt ihan ylös tähän mitä tehtiin, niin jospa säilyisi muistissa nuo ja joku järki sen suhteen, mitä ensi kerralla tehdään:

*Hiisi: paikkamakuu (Naavan vieressä liinan kanssa, oikein hyvin pysyi), liikkeestä seisomaan jääminen (ok, tosin pari kertaa otti askeleen siinä vaiheessa kun palasin), seuraaminen (innokasta :D), liikkeestä maahan jääminen (ok, mutta vielä sekoittaa tätä seisomaan jäämiseen ja käy maahan empien ja hitaasti).

*Lola: perusasento (ok, hoksaa idean, mutta yrittää jättää turhan paljon väliä), paikkamakuu (pysyyhän se siinä kun namia saa... hiljalleen vain kasvattamaan aikaa minkä on maassa). :)

Noin muuten kuulumisia sen verran, että Lolan menojalka on alkanut syksyn tullen vipattaa! xD Se saa hirmuisia juoksuhepuleita pihassa ja metsässä, mutta kotona on edelleen itse rauhallisuus. Kuono väpättää metsässä riistan haisujen perään kuin Mystin kuono aikanaan, joten siinä mielessä ihan tuttuja piirteitä tällä neidolla. ;) Ruokavarkaan elkeistä syytetty Lola ei ole ihan niin hyvä ryöväri kuin Mysti, eikä selvästi koe samanlaista intohimoa esim. leipäpusseihin tai riisipurkkeihin kuin tuo nyt jo edesmennyt maaninen varas. Lollis ei myöskään tunkeudu villin intensiteetin vallassa läpi taskuista jos niihin on jäänyt jotain syötävää, eikä etsi villinä sisäänpääsyreittiä koiranruokakaappiin tai jääkaappiin. Kesän aikana Lola on kuitenkin onnistunut pöllimään muutamia asioita. Ainakin yhdet banaaninkuoret, kaksi nektariinia ja vähän vauvan kakkaa.

Hiisistä ja Lolasta on tullut aika hyvät kamut. Makaavat välillä kylki kyljessä ja tänä aamuna Lola teki Hiisille intensiivistä niskapesua. :D Mysti pisti kyllä Hiisin aina vähän tiukemmalle, sen mielestä Hiisi ehkä olikin ikuinen pentu... Lolan kanssa meininki on sitten vähän tasavertaisempaa. Ainoa vain, että juostessa Hiisi on Lolaa hitaampi (kuten oli Mystiäkin) ja sekös Himua harmittaa. Onneksi nykyään voi mennä karviaispuskaan syömään masun täyteen marjasia, jos oikein alkaa leikkihetki tympiä.

Sukua oli paikalla mukavasti. Himun veli, sisko, hurmaavat siskonpojat ja -tytöt, sekä Hiisin lapsia kivasti molemmista pentueista: kaksi zetaa ja kolme hiidenpenniä. Isän ja Karu-pojan yhtenäistä ulkomuotoa voi ihmetellä vaikka tästä kuvasta. Kumpi onkaan kumpi? ;)

Kesäkuussa meille saapui hoidokiksi ja ilahduttajaksi snautserityttö Lola. Neito oli perin mukava niin Hiisin kuin muunkin perheen mielestä. Tuli kivasti toimeen myös perheen pienimmäisen kanssa ja toi rauhallisella olemuksellaan sopivasti vastapainoa Hiisin vilkkaampaan menoon. Hyvin pian aloimmekin mietiskellä, voisiko Lolliksen paikka olla meillä ihan vakituisesti. Pentua täällä ollaan tosissaan jo kuumeiltu pitkään, mutta toisaalta ihmislapsen tohelluksessa on hommaa tällä hetkellä sen verran, että ajatus pennusta on välillä ollut myös hieman ahdistava. Pentukuumeesta tulikin siis Lola-kuume.

Ja Lola jäi.

Äkkiarvaamatta kesä on taas täällä! Edellinen päivitys on tammikuulta, joten mihin se kevät oikein hävisikään? Kyllähän meillä kevät oli, ja varsin tapahtumarikas sellainen. Hiisi on muun muassa muuttanut ja saanut periaatteessa oman huoneenkin. Ainoa vain että tämä "koirien huone" on tällä hetkellä yhtä kuin romuhuone. Ja vaikkei olisi, niin eihän seurallinen Hiisi-mies omassa huoneessaan yksin viihdy. Myös pienen pihan Hiisi sai. Siinä on mukava pärtsäillä ja päivystää. Varsinkin nyt, kun vedettiin aidat ympärille. Aidan koimme erityisen tarpeelliseksi viimeistään sen jälkeen, kun "tottelevainen" H-mies karkasi naapurin aitaan kesken upean toko-suorituksen...

Siinähän sitä onkin ollut ohjelmaa kevääksi. Uuden kodin nurkilla ollaan testailtu ja etsitty uusia lenkkipolkuja ja iloittu, kun lumi on viimein sulanut ja paljastanut vaikka mitä jänniä paikkoja. Lähistöllä asuu erittäin paljon koiria ja ohistustreenit ovatkin olleet jokapäiväistä kauraa. Yllättävän hyvällä rutiinilla täällä nyt ohitellaankin, ainakin silloin kun namit muistuvat taluttajan taskuun. Myös satunnaisia tokotreenejä ollaan tehty erään kaveriporukan kanssa kevään aikana. Lähistöltä on löytynyt myös hevosia, joita Hiisi on käynyt muutaman kerran tarkastelemassa. (Aidan takaa ja hihnassa toki...)

Naava-snautseria ollaan treffattu kevään aikana pariin otteeseen ja se on aina yhtä mukavaa. Peijaaminen on aina ihanaa ja kerran tällaiselta peijuureissulta löytyi jopa ihmiskakkaa. Vaikea kuvitella sen mukavampaa kruunausta metsäretkelle! Katsokaahan Naavan blogiin, sieltä löytyy Hiisun kuvia eiliseltä!

Hiisin lapsienkin kuulumisia ollaan kuultu sen verran, että Karu on avannut sertitilin ja Ellikin näytellyt itseään tuomareille erinomaisen arvoisesti! :) Entinen sijoitustyttömme Zira on vaihtanut kotia ihan uusiin maisemiin. Minni-tytär puolestaan asustaa lähistöllä ja isä ja tytär kohtasivatkin toisiaan toukokuisissa mätsäreissä. Erittäin isänsä oloinen tytär. ;) Penny-lapsista eli hiidenpenneistä on kuulunut kaikenlaista kivaa, mutta heitä emme olekaan kohdanneet pentukopan jälkeen. Jospa kesä toisi muutosta tähän!

Pentukuumetta mamma on potenut ja joku pentu taisi jo olla melkein tulossakin, mutta eipä täällä mitään pikkukoiraa sitten kuitenkaan vielä näy. Ehkä jossain vaiheessa. Katsellaan nyt kärsivällisesti tilannetta ja pistetään jäitä hattuun tai jotain.

Tänään olisi luvassa ilmeisesti jonkin sorttinen helleaallon alku. Lähin järvi meillä onkin jo tiedossa, mutta josko tänään selvitettäisiin että mistä kohtaa siitä kehtaa snautserin päästää kahlaamaan (Hiisihän ei tosissaan ui, paitsi ihmisten perässä. Toistapa oli silloin, kun eräs koira piti ihan pyykkinaruun sitoa ettei ulapalle karkaisi... ;) Oi niitä aikoja!).

Haikein mielin jätämme hyvästit suurten muutosten vuodelle 2010. Hiisistä tuli toukokuussa perheen ainoa koira ja toisaalta vuoden aikana Hiisi sai tottua merkilliseen pieneen menijään, ihmislapseen. Hiisin ensimmäiset jälkeläiset (T. Zetat) tulivat vuoden ikään ja toiset (T. Pennyt) syntyivät. Viime vuonna menetimme paljon ja saimme paljon. Vuotta -11 tervehdimme odottavin elkein!

Tällä hetkellä Hiisi viettää eloa tuttuun miekkosmaiseen tyyliinsä. Se reväytti jalkansa alkusyksyn painileikeissä ja jalan takia leikkihetket muiden koirien kanssa olivat pitkällä tauolla. Loppuvuodesta uskaltauduttiin kuitenkin pitkästä aikaa peijaamaan snautserityttö Naavan kanssa ja hyvin Hiisanderin jalka jo kesti! Loppiaisena treffailtiin puolestaan Zira-tytärtä. Huvittavaa on, että leikkiessään Hiisi näyttäisi suhtautuvan naiseen naisena, mutta tyttäreen tyttärenä. :D Naavalle on tarjoiltu lenkillä miehen elkeitä, mutta Ziraa lähinnä komennettiin ruotuun.

Kameran ulkoilutus on jäänyt harmillisen vähälle tänä talvena. Keväällä tietenkin on helpompi napsia kuvia, kun valoisa aikakin kestää pidempään. Ja valoa kohtihan tässä onneksi ollaankin jo menossa! :)

Toimintakyky +1 kohtuullinen
Terävyys +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3 kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu +2 kohtuullinen
Hermorakenne +1 hieman rauhaton
Temperamentti +1 erittäin vilkas
Kovuus +3 kohtuullisen kova
Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen luoksepäästävä avoin.
+++ Laukausvarma
Loppupisteet: 158

Puolustushalu-osiossa on oikeasti vaikea nähdä (näin videoltakin katsottuna),  miten tosissaan Hiisi oikeastaan puolustaa. Hiisin reaktiona on haukku ja ihmistä kohti pyrkiminen, mutta mielestäni siinä on puolustuksen lisäksi myös intoa kohti tulevasta ihmisestä. Ehkä se on jonkinlaista puolustuksen ja intoilun sekoittumista. Kerran on kadulla tullut vastaan tilanne, jossa Hiisi piti kohti tulevaa ihmistä epäilyttävänä ja nähdäkseni "puolusti". Tuolloin koira oli kyllä varsin erilainen kuin nyt testissä. Seinässäkin (terävyys?) Hiisin käytös on monitulkintaista, mutta ainakin näin videolta katsottuna koira näyttää lähinnä innostuvan kohti tulevasta sedästä... Ääntähän kyseinen yksilö pitää kyllä molemmissa osioissa. Kaipa kokeneet tuomarit ovat joka tapauksessa nähneet hirvittävän määrän eri tavoin käyttäytyviä koiria luonnetesteissä ja siinä mielessä osaavat tulkita koiran käytöstä johonkin suuntaan testipisteidensä sallimissa rajoissa. :)

Taisteluhalu-osion pisteet eivät tulleet pelkästä leikistä. Hiisi ei ole mikään himoleikkijä, vaikka hieman innostuikin kepistä ja patukassa jopa hetkellisesti roikkui hampaat irvessä. Jossain vaiheessa kuitenkin lopetti, eikä lähtenyt leikkiin enää uudestaan. Tämä vastasi mielestäni todellisuutta, sillä Hiisin kanssa voi kyllä leikkiä ja joskus aikanaan muutama hyvä maalimies haussa sai sitä pallollakin palkattua. Yleisesti kuitenkin sen koulutusmotivaattorina on toiminut paremmin ruoka. Tuomarien mukaan testipisteissä taisteluhalu-osioon tuli lisää pisteitä myös toiminnasta, jota koira esitti testin muissa osioissa. :)

Kovuus ilmenee Hiisillä tietenkin siinä, että se ei juuri menneitä muista. "Ja jos muistaakin, niin ei anna sen itseään hetkauttaa," kuten tuomari totesi. :) Palautuminen tilanteista on Hiisillä hyvin nopeaa, kuten arkielämästäkin tiedän. Tähän MH-kuvauskin aikanaan antoi osviittaa.

Hermorakenteen suhteen koira sai pisteet "hieman rauhaton". Hiisi oli testissä kovassa täpinässä ja kommentoi asioita välillä haukkumalla. Temperamentti oli erittäin vilkas, esimerkiksi tynnyrin väistö tapahtui valtavalla loikalla ja säpinällä. Ihan Hiisille ominaista kaikki tällainen säpäköinti. ;)

Myöskään luoksepäästävyys-pisteet eivät varmaankaan yllätä ketään koiran tuntevaa. ;)

Ainoa mikä jäi itseäni mietityttämään on toimintakyky, arvelin, että siitä olisi tullut paremmat pojot. Ilmeisesti niitä pisteitä, joita minä olisin sijoittanut tähän osioon, meni sitten kuitenkin tuonne taistelutahtoon? Pimeässä huoneessakin rullattiin eteenpäin kolinoista välittämättä ja mammakin löytyi loppuviimein. Myöskin kammottavaan kelkkaan tutustuttiin ihan omin avuin, kun se hetken oli äipän vieressä tönöttänyt. (Ja myös merkattiin asiallisesti virtsalla.) Vaan eivätköhän ne tuomarit tosiaan tämänkin näe paremmin, itsehän en todellakaan ole mikään luonnetestin asiantuntija.

Laukauksista olen silti tuomareiden kanssa hieman eri mieltä. ;) MH-kuvauksessa ammuttiin viisi kertaa ja siellä jo saatiin esiin laukauksia kohti suuntautuva haukkureaktio koirassa. MH-tuomarithan sanoivatkin, että Hiisin reaktio olisi ns. paukkuärtyisä. Luonnetestissä laukaukset jäivät kahteen ja itse huomasin testin loputtua (toisen laukauksen jälkeen), että koira meinasi ryhtyä jo hieman avaamaan ääntään laukausta kohti. Plussallehan ärtyisäkin jää, joten sikäli ei mitään väliä tietenkään. Ja pääasia toki, että koira ei pelkää laukauksia mitenkään.

Kaikkiaan mukava kokemus. Kyllä meitin snautserimiehen kanssa kelpaa elellä ja touhuta. Joskin toki tiesin sen jo ilman testiäkin. <3

Pääsin lauantaina viimeinkin tapaamaan niitä ihania rusettimarsu-snautsereita, joita Hiisin ja Pennin lapsiksi myös kutsutaan. Päivää vaille kolme viikkoa vanhat pikkuparrat haastoivat jo toisiaan leikkiin aitojen snautserikoltiaisten tavoin. Näistä tulee varmasti vielä vilkkaita menijöitä ja mainioita otuksia.

Punnitukseen jouduttiin...

Ja viattomana katseltiin...

Hiisin ja Reetun pennut puolestaan täyttivät tällä viikolla vuoden. Pääsinkin tapaamaan synttäripäivänä Minniä ja sunnuntaina Zira tuli meille nyppimis-kylään. Molemmat siskokset olivat isänsä tyylisiä reippaita ja ihmisrakkaita hössöjä. :) 

Hiisi on valitettavasti reväyttänyt jalkansa, joten isukki ei päässyt ollenkaan tyttäriä tapaamaan. Hiisanderi päivystikin vaihtomiehenä Ziran kotona sillä aikaa kun tytärtä kynittiin.

Kuvassa pohjavillainen Zira-neiti pihamaalla.

- M -