Jäljen jälkihehkutus siis! :) Vautsi vautsi vautsi. Tänään haravoitiin metsän reunaa ja löydettiin jälki ja jäljen päästä ihan ensimmäistä kertaa oikea ihminen! Maalimiehen ilmaisu sujui hienosti, Hiisi hiffasi heti että haku-haukkua tässä tulee soveltaa. Se mistä ohjaaja itse yllättyi eniten, oli esineen löytyminen matkalta. Siis mehän ollaan harjoiteltu esineitä kesällä ties minkä systeemien avulla, tehty galluppia esineiden (tai keppien) opettamisesta eri ihmisiltä ja sovellettu jos minkäkinlaisia neuvoja ja aina on tuntunut, että mukana täytyy pitää vähintään namipurkki esineen alla että Hiisi ilmaisee. Ja tänään sitten skeptisen ohjaajan "esine ei sitten löydy"-jupinoista huolimatta sieltä nousi ihan yksinäinen esine, pimeästä metsästä. Ihmettelin oikein, että mitä se koira jäi tuolla lailla tuuskuttamaan. Hiisi itse kävi sitten asiantuntevasti maahan ja sanoi että elä hättäile, istu mättäälle, siinä on esine.

On se hyvä että tuo pikkuparta on niin huippu, kun ohjaaja kerran itse on välillä (tai siis yleensä) niin kämänen ettei mitään älyä.