Mikäpä sen ihanampaa kuin yhdessä koiraystävien kanssa jaetut talviset riemut.

Talvileikkejä 1. Saavumme lenkillä valtavalle aukiolle, jonka keskellä menee polku. Katselen aukiota ja mietin, kuinka hauskaa koirien olisikaan laukata ympäriinsä tuossa valkoisessa autuudessa. Päätän yrittää innostaa snautsereita keskinäiseen kirmailuun juoksemalla ensin itse polulta hankeen ja pitämällä innostunutta ääntä. Snautserit eivät innostu. Hetken päästä huomaan tarpovani yksin vaivalloisesti syvässä lumessa snautsereiden käppäillessä täysin vaivattomasti polulla.

Talvileikkejä 2. Saavumme lenkillä kukkulalle. Innostun ajatellessani, miten kivaa snautsereilla olisi, jos laskisin mäkeä ja ne laukkaisivat rinnallani lumi pöllyten. Kaivan muovipussin ja alan laskea. Snautserit tuuskuttavat kauempana hangesta myyränhajua, eivätkä kiinnostu edes katsomaan. Lasken uudestaan, juoksen mäkeä ylös, ja taas lasken. Toistan tämän useita kertoja snautserien ignooratessa minut täysin. Lopulta lasken hirveää vauhtia ja kiljun kimakasti, jolloin Hiisi viimein kiinnostuu, tulee sekunniksi puremaan hanskaani, ja kun kiellän, lähtee heti takaisin tutkimaan hajuja. Olen hengästynyt ja kuumissani, mutta koirat ovat tuskin eväänsä liikauttaneet. Lunta on tunkeutunut housuihini ja saan tästä hyvästä luultavasti virtsiksen.

Talvileikkejä 3. Päätän heittää snautsereille lumipalloja. Tästä leikistä ainakin Mysti on aiempina talvina pitänyt. Koirat tönöttävät edessäni odottavan näköisinä. Kun heitän pallon, Hiisi ei edes tajua mitään tapahtuneen. Mysti puolestaan mulkaisee lumpparin perään ja katsoo minua sitten aidon pettyneenä.