Jos kohtaa aikuisen koiran, joka on luonteeltaan juuri sellainen jonka voisi tuosta vain kotiinsa ottaa, niin eikö se silloin kannata ottaa? ;)

Kesäkuussa meille saapui hoidokiksi ja ilahduttajaksi snautserityttö Lola. Neito oli perin mukava niin Hiisin kuin muunkin perheen mielestä. Tuli kivasti toimeen myös perheen pienimmäisen kanssa ja toi rauhallisella olemuksellaan sopivasti vastapainoa Hiisin vilkkaampaan menoon. Hyvin pian aloimmekin mietiskellä, voisiko Lolliksen paikka olla meillä ihan vakituisesti. Pentua täällä ollaan tosissaan jo kuumeiltu pitkään, mutta toisaalta ihmislapsen tohelluksessa on hommaa tällä hetkellä sen verran, että ajatus pennusta on välillä ollut myös hieman ahdistava. Pentukuumeesta tulikin siis Lola-kuume.

Ja Lola jäi.