Tässä on meidän Varahiisi. Koira, jonka kaltaista ehdotan vastaisuudessa kaikille, jotka harkitsevat snautserin hankkimista:

Rotusuositus kumpuaa eräästä illasta tällä viikolla. Tuona iltana istuin ensin kaikessa rauhassa kotona netissä surffaillen, kunnes kuulin jostain kaukaa ulkoa epäilyttävän tuttua koiran haukkua. Hiisi vastasi ääneen sisällä. Havahtuminen tietsikan äärestä paljasti, että ulko-ovi oli salaa avattu mustaan yöhön, samaten portti retkotti aukinaisena. Rynnistin paniikissa sukkasillani syyssateiselle asfaltille, jossa jo näinkin koirani Lolleron hyppivän innokkaana tuntematonta lenkkeilijää vasten. Hiisi rynnisti takaani mukaan hässäkkään, sillä tietenkään en osannut kiireessäni ajatella järkevästi ja lukita Hiisiä kotiin - oli niin paniikki etsiä tämä ulkona haukkuva yksilö että säntäsin niiltä sijoiltani. Ei muuta kuin anteeksi pyytelemään mitä nöyrimmin, sitten komentamaan koirat takaisin kotiin. Näin haravoivien naapureiden seuraavan kiinnostuneina tätä jännitysnäytelmää, mutta onnekseni vuodet snautserien kanssa ovat koulineet minusta lähes turran häpeän tunteelle.

Yleensä ulko-ovi on meillä aina lukossa, sillä siitä on tapana myös erään pienen ihmisen nykyään karkailla. Yleensä myös portti on kiinni, niin että kukaan ulos karkaava ei pääse muualle kuin pihaan. Luulen, että portti oli unohtunut meidän miesväeltä auki eikä Lollis sentään itse availlut - houdinikoirien metkuja nähneenä en tosin aidosti yllättyisi tuostakaan. Onneksi lenkkeilijällä ei ollut mukanaan koiraa, onneksi tiellä ei ajanut autoa tms. Huh huijaa. Ihmisen vikahan tällainen tietenkin aina on. Pitäisi olla tarkempi ja osata ennakoida kaikenlaiset tilanteet ennen kuin koira älyää niitä kokeilla. Älykkäitten koirien (joita kokemukseni mukaan snautseritytöt usein ovat) kanssa tämä vain on välillä yllättävänkin hankalaa! Ei minulla ennen eilistä käynyt mielessäkään, että Lola voisi haluta lähteä yksin ulos! Ja miten äänettömästi se saikaan ulko-oven aukeamaan...

Lousku itse kommentoi asiaa Nylon Beatia mukaillen:

"Mä pidän sen mun vapauden! Oon melkein syytön syytön syytön syytön!"

Rehellisyyden nimissä täytyy kyllä vähän kehaistakin. Agility-kurssi on sujunut Lolan kanssa oikein mukavasti. Uutta opitaan koko ajan ja ehkäpä yhteistyöstämme hioutuu aikaa myönten timantti...? Tai ainakin joku kivi. :P