Taakse jäi aivan ihana kesä, johon sisältyi paljon oleilua pihamaalla ja lenkkimaastojen nuuskuttelua. Nyt ollaan sitten taas inhokkivuodenaikani syksyn partaalla ja koitetaan nähdä tälläkin pilvellä se hopeareunus. (Eihän tässä oikeasti vielä mitään hätää, alkusyksy on yleensä ihan kiva... ;))
Syksyhän on perinteisesti sitä aikaa, kun innostutaan aloittamaan uusia harrastuksia ja muuta. Niinpä mekin otimme tokotamineet naftaliinista ja suuntasimme todella pitkästä aikaa vähän kokeilemaan treeniä häiriön alla yhdessä Naava-snautserin kanssa. Alkuun otettiin toki kunnon metsäpeijaukset, että saatiin vähän pahimpia höyryjä pois. Sitten suunnattiin Killerin parkkikselle. Pistetäänpä nyt ihan ylös tähän mitä tehtiin, niin jospa säilyisi muistissa nuo ja joku järki sen suhteen, mitä ensi kerralla tehdään:
*Hiisi: paikkamakuu (Naavan vieressä liinan kanssa, oikein hyvin pysyi), liikkeestä seisomaan jääminen (ok, tosin pari kertaa otti askeleen siinä vaiheessa kun palasin), seuraaminen (innokasta :D), liikkeestä maahan jääminen (ok, mutta vielä sekoittaa tätä seisomaan jäämiseen ja käy maahan empien ja hitaasti).
*Lola: perusasento (ok, hoksaa idean, mutta yrittää jättää turhan paljon väliä), paikkamakuu (pysyyhän se siinä kun namia saa... hiljalleen vain kasvattamaan aikaa minkä on maassa). :)
Noin muuten kuulumisia sen verran, että Lolan menojalka on alkanut syksyn tullen vipattaa! xD Se saa hirmuisia juoksuhepuleita pihassa ja metsässä, mutta kotona on edelleen itse rauhallisuus. Kuono väpättää metsässä riistan haisujen perään kuin Mystin kuono aikanaan, joten siinä mielessä ihan tuttuja piirteitä tällä neidolla. ;) Ruokavarkaan elkeistä syytetty Lola ei ole ihan niin hyvä ryöväri kuin Mysti, eikä selvästi koe samanlaista intohimoa esim. leipäpusseihin tai riisipurkkeihin kuin tuo nyt jo edesmennyt maaninen varas. Lollis ei myöskään tunkeudu villin intensiteetin vallassa läpi taskuista jos niihin on jäänyt jotain syötävää, eikä etsi villinä sisäänpääsyreittiä koiranruokakaappiin tai jääkaappiin. Kesän aikana Lola on kuitenkin onnistunut pöllimään muutamia asioita. Ainakin yhdet banaaninkuoret, kaksi nektariinia ja vähän vauvan kakkaa.
Hiisistä ja Lolasta on tullut aika hyvät kamut. Makaavat välillä kylki kyljessä ja tänä aamuna Lola teki Hiisille intensiivistä niskapesua. :D Mysti pisti kyllä Hiisin aina vähän tiukemmalle, sen mielestä Hiisi ehkä olikin ikuinen pentu... Lolan kanssa meininki on sitten vähän tasavertaisempaa. Ainoa vain, että juostessa Hiisi on Lolaa hitaampi (kuten oli Mystiäkin) ja sekös Himua harmittaa. Onneksi nykyään voi mennä karviaispuskaan syömään masun täyteen marjasia, jos oikein alkaa leikkihetki tympiä.