Aina energinen Hiisi on käynyt nyt muutaman kerran pelastuskoirien treeneissä. Tähän mennessä pelastuneiden joukossa on useita metsään eksyneitä nakkeja, jotka tämä toimelias pikkumies on huolestuneena imuroinut partaansa.

Mystin harrastusrintamalla on hivenen hiljaista, koska päätin jo talvikauden alkaessa, että agility-uramme on tullut tiensä päähän. Mysti ei koskaan ole ollut maailman motivoitunein agility-koira ja oma mielikuvitukseni sen motivoinnin suhteen alkoi jo olla käytetty. Puhumattakaan omasta agility-motivaatiostani, joka myöskin tuntui hiipuneen. Tulinpa sitten miettineeksi, että miksi väen vängällä vääntää kyseistä lajia, kun maailmasta löytyy meille kosolti muutakin puuhattavaa. Virallisia uusia harrastuksia emme ole vielä keksineet, mutta eiköhän Mysti tulevana kesänä saa nuuskuteltavakseen ainakin verijälkiä metsään. Myös toko-rintamaa pitäisi viritellä ja uimakausi aloitetaan tietysti... :)