Äkkiarvaamatta kesä on taas täällä! Edellinen päivitys on tammikuulta, joten mihin se kevät oikein hävisikään? Kyllähän meillä kevät oli, ja varsin tapahtumarikas sellainen. Hiisi on muun muassa muuttanut ja saanut periaatteessa oman huoneenkin. Ainoa vain että tämä "koirien huone" on tällä hetkellä yhtä kuin romuhuone. Ja vaikkei olisi, niin eihän seurallinen Hiisi-mies omassa huoneessaan yksin viihdy. Myös pienen pihan Hiisi sai. Siinä on mukava pärtsäillä ja päivystää. Varsinkin nyt, kun vedettiin aidat ympärille. Aidan koimme erityisen tarpeelliseksi viimeistään sen jälkeen, kun "tottelevainen" H-mies karkasi naapurin aitaan kesken upean toko-suorituksen...

Siinähän sitä onkin ollut ohjelmaa kevääksi. Uuden kodin nurkilla ollaan testailtu ja etsitty uusia lenkkipolkuja ja iloittu, kun lumi on viimein sulanut ja paljastanut vaikka mitä jänniä paikkoja. Lähistöllä asuu erittäin paljon koiria ja ohistustreenit ovatkin olleet jokapäiväistä kauraa. Yllättävän hyvällä rutiinilla täällä nyt ohitellaankin, ainakin silloin kun namit muistuvat taluttajan taskuun. Myös satunnaisia tokotreenejä ollaan tehty erään kaveriporukan kanssa kevään aikana. Lähistöltä on löytynyt myös hevosia, joita Hiisi on käynyt muutaman kerran tarkastelemassa. (Aidan takaa ja hihnassa toki...)

Naava-snautseria ollaan treffattu kevään aikana pariin otteeseen ja se on aina yhtä mukavaa. Peijaaminen on aina ihanaa ja kerran tällaiselta peijuureissulta löytyi jopa ihmiskakkaa. Vaikea kuvitella sen mukavampaa kruunausta metsäretkelle! Katsokaahan Naavan blogiin, sieltä löytyy Hiisun kuvia eiliseltä!

Hiisin lapsienkin kuulumisia ollaan kuultu sen verran, että Karu on avannut sertitilin ja Ellikin näytellyt itseään tuomareille erinomaisen arvoisesti! :) Entinen sijoitustyttömme Zira on vaihtanut kotia ihan uusiin maisemiin. Minni-tytär puolestaan asustaa lähistöllä ja isä ja tytär kohtasivatkin toisiaan toukokuisissa mätsäreissä. Erittäin isänsä oloinen tytär. ;) Penny-lapsista eli hiidenpenneistä on kuulunut kaikenlaista kivaa, mutta heitä emme olekaan kohdanneet pentukopan jälkeen. Jospa kesä toisi muutosta tähän!

Pentukuumetta mamma on potenut ja joku pentu taisi jo olla melkein tulossakin, mutta eipä täällä mitään pikkukoiraa sitten kuitenkaan vielä näy. Ehkä jossain vaiheessa. Katsellaan nyt kärsivällisesti tilannetta ja pistetään jäitä hattuun tai jotain.

Tänään olisi luvassa ilmeisesti jonkin sorttinen helleaallon alku. Lähin järvi meillä onkin jo tiedossa, mutta josko tänään selvitettäisiin että mistä kohtaa siitä kehtaa snautserin päästää kahlaamaan (Hiisihän ei tosissaan ui, paitsi ihmisten perässä. Toistapa oli silloin, kun eräs koira piti ihan pyykkinaruun sitoa ettei ulapalle karkaisi... ;) Oi niitä aikoja!).