No niin. Jäljenajon toimivuudesta huumaantunut omistaja palasi jälleen maan pinnalle syksyn ekoissa hakutreeneissä. Kohteliaasti sanottuna - tässä lajissa taitaisi olla vielä jonkin verran hommaa. ;) Ilmaisu sentään sujui.

Noin muuten ollaan harrastettu normaalia päivittäislenkkeilyä ja mm. eksytty taas. Eksyminen ei nyt ollut niin kivaa kuin keväällä, koska illan hämäryys aiheutti pientä esipaniikkia omistajassa. Umpipimeä metsä kun ei ole mikään meikäläisen suosikkilenkkipaikka. Niin ja tällä kertaa ei ollut mukana muuta seuraa kuin partaiset, joista varsinkin Mysti vain villiintyi riistan hajuista mitä pimeämmäksi ilta eteni... ;) Metsästä soitettu paniikkipuhelu Mikollekaan ei auttanut. Hän vain ihmetteli eksymistäni kommentoimalla, että "eikö sulla pitäis olla siellä kaikenmaailman jälkikoiratkin mukana"... Öh. :D Onneksi sivistys ja katuvalot löytyivät lopulta, ja ehdimme jopa kotiin katsomaan Idolsin.