Päivä alkoi kauniisti. Oli vain kesämökki ja kesän rauha. Pihalla istuskeli ihana kesäneito, joka kaihoisana katseli lokkien liitoa järven yllä. Haikea ja rauhallinen päivä.

Iltaa kohden mielet tyyntyivät vastaanottamaan tämän autereisen hengen tilan. Tyyni järvi ja kuikan huuto, yön tumma harso järven yllä. Iltanuotio, hetki aikaa hengähtää, hetki aikaa hylätä maailman kiire ja kaaos...

Mutta mitä tämä on? Kenen on tämä naama, joka pilasi rauhaisan kesätunnelman ja tunki itsensä keskelle tunnelmakuvaa nuotiosta? Kuka on tämä otus, joka poisti mielestä rauhan ja toi takaisin kaaoksen ja kauhun? Sen silmäkin kiiluu!

Tuo mieltä järkyttänyt kokemus poistuu vain vetämällä jälleen henkeä, silmäilemällä ulappaa, katselemalla kuunsiltaa ja hengittämällä syvään tässä raukeassa illassa. Aallot liplattavat. On järvi. On rauha.

Mutta ei voi olla totta! Se sama mölli laiturillakin! Silmä yhä kiiluen ja kieli verenhimoisesti vilkkuen. Mikä onkaan tämä olio!?! Lieneekö joku metsän hiisi, joka näin on tullut kiusaamaan kesämökkeilijöiden auvoista iltaa...