Joulukuun alussa nautiskeltiin naskalihampaista oikein urakalla, kun Zira hiisintyttö kävi kylässä. :) Pennun parhaaksi kaveriksi paljastuikin hieman yllärinä Hiisi-isi, josta kehkeytyi tyttärensä suosikkikamu. Hiisi suhtautui pentuun heti todella hienosti ja sen mielestä "pikku-Z" oli todellakin äärimmäisen kiinnostava. Hiisi kuljetti leluja pennun ohi tohkeissaan ja toisinaan intoutui vetoleikkeihinkin jälkeläisen kanssa. Väsymyksen tullessa koisasivat päät samalla tyynyllä ja yöllä Himu vartioi nukkuvaa Ziraa hyvinkin tarkasti.

Isä ja tytär (harvinaisen) rauhallisissa tunnelmissa.

Pentufanina aiemmin tunnettu Mysti katsoi puolestaan parhaimmaksi pysytellä tällä kertaa hieman arvovaltaisessa roolissa nuorisoon nähden. Välillä sekin kävi nuuskimassa leppoisasti pentua, mutta kertoi junnulle myös selkeästi, että naskalihampaat tulee suunnata muihin kohteisiin. Zira uskoikin Mystiä hienosti ja suuntasi siis loppumattoman energiansa lähinnä isän partaan (plus ihmisiin). ;)

Unipartaisen Mystin tunnelmia sohvalta. "Siis pliiiis, toi Hiisin pentu, ei kai se jää meille asumaan...?"

Ja lopuksi vielä hieman pöytätreeniä ennen kotimatkaa:

Hienosti oli pikkukoira kasvussa ja luoteeltaan todella tomera. :) Kiitoksia (ja pitkää pinnaa) sijoituskodille!